Lihantarkastus-kurssiin ja Johdanto kliiniseen tuotantoeläinlääketieteeseen -kurssiin kuului jo aiemmin pariinkiin otteeseen mainitsemani vierailu siipikarjatilalla ja -teurastamossa. Vierailut järjestivät Helsingin yliopisto, Siipikarjaliitto, Broileryhdistys ja HK Scan Oyj kolmena eri päivänä bussikuljetuksineen ja ruokailuineen. Ensimmäiset vierailut olivat jo marraskuun alussa ja seuraavat kaksi joulukuun puolella. Aikataulu oli suunniteltu mahdottomaksi jo pelkän ajomatkankin perusteella, mutta onneksi itse kohteet ja muut järjestelyt toimivat hienosti. Jälleen kerran saa olla ehdottoman kiitollinen tästäkin mahdollisuudesta, sillä kovin monella eläinlääkärinalulla ei ole minkäänlaista kokemusta siipikarjasta. Yhdellä reissulla oli mukana myös Maaseudun tulevaisuuden toimittaja, joka kirjoitti excustamme lehteen ja nettiin. Toisin kuin jutusta ehkä saattoi ymmärtää, meille on luennoitu siipikarjasta useastikin jo näiden ensimmäisen kolmen vuoden aikana, mutta asiat toki tulevat paljon selvemmiksi kun ne pääsee omin silmin näkemään ja kokemaan.
Ensimmäinen retkikohteemme oli broilertila Eurassa. Siellä saimme kuulla tuottajalta broilerkasvatuksen eri vaiheista ja olosuhteiden vaikutuksista, siitä mihin kannattaa eläinlääkärinä tilalla kiinnittää huomiota, mikä on parven normaalia käyttäytymistä ja miten lintuja päivittäin hoidetaan. Olosuhteiden huomiointi on varsinkin siipikarjalla tärkeää, sillä esimerkiksi ilmastoinnin pettäessä ilmanlaatu heikkenee ja se voi johtaa nopeasti jopa koko parven kuolemaan. Pehkun koostumusta seuraamalla voidaan havaita ongelmat esimerkiksi vesijärjestelmän vuotaessa tai mikäli linnuilla on ruoansulatusongelmia. Lintujen kasvua seurataan päivittäin ja heikot yksilöt karsitaan joukosta niiden kärsimyksen vähentämiseksi. Mikäli linnun jalkoihin kertyy pehkua ja ulostetta, se kertoo sillä olevan jokin vika, sillä terve lintu hoitaa itse varpaansa ja pitää ne puhtaana. Parven koon ollessa suuri (kuten tällä tilalla yli 32 000 lintua) yksilökohtaista hoitoa linnuille olisi hankala järjestää eikä se olisi taloudellistakaan. Sairas tai heikko lintu ei kasva, joten se lopetetaan. Näistä asioista on puhuttu ainakin jo ykkösen Kotieläintenpidossa ja viimeisimpänä nyt kolmosella kliiniseen tuotantoeläinlääketieteeseen tutustuttaessa sekä sivuttu useilla muillakin kursseilla näiden ensimmäisten vuosien aikana.
 |
| Broilerpäivästä juttua Maaseudun tulevaisuudessa 16.12.2016, nettiversiossa osa jutusta. |
Yksi hienoimpia asioita oli huomata tilan tautisuojauksen tarkkuus, sillä emme saaneet astua bussistakaan ulos ilman kenkäsuojia. Itse tuotantotiloihin mentäessä vaihdoimme tilan jalkineet jalkaan ja puimme yllemme hupulliset suojahaalarit. Kädet pestiin, kuivattiin ja desinfioitiin ja kasvatushalliin astuessamme jalkaan laitettiin vielä erilliset kenkäsuojat. Varsinkin siipikarjatiloja uhkaavan lintuinfluenssan kannalta oli huojentavaa huomata se, miten vakavasti nämä asiat otetaan. Tämä kiinnitti erityisesti huomioni siksi, että ainakaan oman kokemukseni mukaan kaikilla tiloilla ei olla käytännössä niin kovin tarkkoja tautisulkujen suhteen.
Toinen retkellä mieltä erityisesti nostattanut asia oli lintujen avaaminen, sillä pääsimme eläinlääkärin opastamana avaamaan tilan kuolleita broilereita. Toistaiseksi omat lintuobduktiomme ovat olleet aika rajallisia, sillä lintujen avauksia on kyllä nähty, mutta avauksia ei olla itse vielä päästy kunnolla tekemään. Ei ole ollenkaan sama asia nähdä jonkun tekevän jotakin kuin tehdä sama asia itse. Pidin tätä siis kultaakin kalliimpana ja erittäin opettavaisena kokemuksena. Ehkä tämän ansiosta on luottavaisempi mieli mahdollisia tulevaisuuden siipikarjatilakäyntejä ajatellen ja uskaltaa jopa avata lintuja, kun edes suunnilleen tietää miten toimia. ;)
Broilertilalta suuntasimme HKScanin broilerteurastamolle Euraan. Broilereiden teurastukseen liittyvät asiat olivat varsin tuoreena muistissa syksyn Lihantarkastus-kurssin ansiosta eikä varsinaisesti mitään uutta asiaa tainnut tulla luentoihin nähden. Mutta jälleen kerran, on aivan eri asia kuunnella näistä asioista luennoitavan kuin nähdä omin silmin teuraslinjat ja teurastamon toimintaa. Broilerinlihan kulutus on ilmeisesti edelleenkin lisääntymässä ja linjastolla kaikki mahdollinen on pyritty koneellistamaan ja automatisoimaan. Kaikkia linjan vaiheita ei toki voi oikein automatisoida, esimerkiksi post mortem -tarkastuksessa harjaantunutta ja ammattimaista ihmissilmää voi olla aika vaikea korvata koneella. Linjalla roikkuvia broilerinruhoja katsellessa tuli viimeistään ymmärrettyä, miten lihaksikkaita broilerit todella ovat. Pelkkää lihasta.
Vierailupäivä oli kokonaisuudessaan aika pitkä ja pääsimme vasta illansuussa kotiin. Päivä oli kyllä oikein tervetullut ja tarpeellinen ja mieluusti vierailukohteissamme olisi pidempäänkin kuunnellut alan asiantuntijoita. Huomasin meitä opastaneen eläinlääkärin kirjoittaneen HKScanin Kotitilalta-blogiin vierailuistamme ja toivon, että tulevatkin eläinlääkärinalut pääsevät vastaavanlaiselle vierailulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti