Lehdet kellastuu

Syksy on alkanut ja täällä sitä taas ollaan! Halusin huikkaista nopeat kuulumiset vielä kun kuvittelen, että aikaa sellaiseen on. Neljäs vuosi eläinlääkiksessä on pyörähtänyt käyntiin täyttä höyryä. Vaikea uskoa itsekään, että puoliväli on jo ylitetty. Ensi vuonna tähän aikaan stressataankin jo kliinistä työtä eläinsairaalassa ja tämä vuosi opiskellaan kaikki sitä varten tarvittava teoriassa. Alkaa kyllä toden teolla olla jännitystä ilmassa... Uusia varsojakin olen ehtinyt nähdä, vaikka olemmekin tämän vuoden lähes eristyksissä kaikista muista luentojemme ollessa Eläinsairaalan tiloissa. Vastahan sitä hetki sitten itsekin tuijotti silmät pyöreinä orientoivalla viikolla vanhempia opiskelijoita ja eläinlääkäreitä YES:n tutustumiskäynnillä. Missä välissä meistä tuli muka nelosia?

Pääsemme tänä vuonna entistä enemmän kosketuksiin niin hevos- kuin pieneläinsairaalankin kanssa, sillä meille on jaettu kummallekin puolelle päivystysvuoroja, jolloin olemme sairaalassa eläinlääkäreiden, hoitajien ja vitosen kandien tiellä apukäsinä. Meiltä ei perehdytystilaisuuksien perusteella odoteta kuulemma suuria, mutta aika moni luo varmasti itselleen ihan omat paineet - kyllä tämä ja tämä asia varmaan pitäisi jo tietää tai osata. Osalla on enemmän ja osalla vähemmän kokemusta eläinten hoitotyöstä eri klinikoilla, oman osaamisen mukaan tietysti tehdään ja aina pitää sanoa, jos jokin asia ei ole tuttua. Haastavuutta toki lisää se, että kyseessä on nimenomaan päivystys, jossa pääsääntöisesti hoidetaan hätätapauksia. Mutta eiköhän näistäkin selviä, päivä/päivystys kerrallaan!

Syksy ja kirpeät aamut tekevät tuloaan.

Ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen oli aika helpottunut olo, lähinnä siksi että edessä oli viikonloppu. Vaikka ensimmäiset kaksi viikkoa luentopäiviä on vain neljän päivän ajan, heti alusta alkaen kävi selväksi, että ensimmäiset kolme vuotta eläinlääkiksessä oli aika helppoa ja yksinkertaista, suorastaan opiskelun opettelemista. Nyt sitten todella pitäisi osata jo opiskella, nimittäin asiaa on todella paljon ja tahti on kova. Onneksi asia on hyvin pitkälti tuttua, useiden kurssien tietojen yhdistelyä kliinisesti merkittäväksi kokonaisuudeksi. Ensimmäisen viikon aikana käsiteltiin ruuansulatuskanavan sairauksia ja niiden kliinistä hoitoa ja viikon päätti seminaaripäivä, jossa käytiin ryhmien etukäteen valmistelemia potilastapausesityksiä läpi ja keskusteltiin tapauksista Pieneläinsairaalassa kliinistä työtä tekevien eläinlääkäreiden kanssa. Kuten ensimmäisellä luennolla oli puhetta, uusimmissakin sisätautiopin kirjoissa tieto on niiden ilmestyessäkin jo pari vuotta vanhaa. Luennoilla saamme ajankohtaista tietoa ja keltäpä muultakaan sitä saisi kuin päivittäin kliinistä työtä ja tutkimusta tekeviltä eläinlääkäreiltä?

Intoa riittää siis ainakin toistaiseksi, mutta huomaan olevani jo nyt vähän jäljessä itse itselleni asettamastani opiskelutahdista. Aikatauluissa ei ole ihan hirveästi ylimääräistä aikaa, jos haluaa valmistautua tenttiin järkevästi eli koko kurssin ajan tiiviisti pänttäämällä. Viimeisen päivän paniikkilukemiset kyllä ajattelin ainakin tänä vuonna unohtaa, sillä tätä määrää tietoa ei ihan parissa päivässä vaan voi mitenkään sisäistää. Saa nähdä kuinka käy...


Lopuksi vielä vinkkivitonen pimeisiin syyspäiviin:
Nyt jos koskaan kannattaa alkaa seurata Yliopistollisen eläinsairaalan Facebook-sivuja, sillä sinne on aika tiiviiseen tahtiin päivitelty kandikuulumisia!