Teurastamohygienia

Nelosvuoden viimeinen rutistus vaati itseltänikin jo melkoista sinnittelyä, sillä ulkona paistava aurinko vei ajatukset tehokkaasti jonnekin ihan muihin asioihin kuin teurastamohygieniaan. Märehtijätentin jälkeen sai hengähtää loppupäivän kaikessa rauhassa ja mieluummin olisi oikeastaan jo siinä vaiheessa aloittanut ansaitun kesäloman, mutta ehei, seuraavana päivänä piti palata pitkästä aikaa EE-talon Walter-saliin pakollisia luentoja kuuntelemaan. Tai no, vaihtoehtona pakollisille luennoille, laboratorioharjoituksille ja niiden lisäksi tehtävälle ryhmätyölle oli tenttiin osallistuminen ja ainakin oma tenttikiintiöni oli siinä vaiheessa vuotta erittäin täynnä. Aurinkoisten päivien kuluttaminen luentosalissa istuen oli siis oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto itselleni. Onneksi (?) kesällä sitä aurinkoa kuitenkin riitti vähän liiankin kanssa.

Opinto-oppaassa kerrotaan Teurastamohygienian tavoitteista näin:

Opiskelija

• osaa valvoa teurastamohygieniaa 

• osaa kuvata, miten teurastamon tuotantohygieniaa arvioidaan mikrobiologisten tulosten perusteella, ja osaa sanoa, mihin toimenpiteisiin tulosten perusteella tulee ryhtyä 

• osaa valvoa sivutuotteita 

• osaa valvoa omavalvonnan ja HACCP:n toteutumista 

• osaa laatia teurastamon valvontasuunnitelmat 

• osaa valvoa teurastamon yhteydessä olevia muita toimintoja 

Oma fiilikseni kevään viimeisten luentojen aikana oli kutakuinkin tämä. 

Aiheen puolesta olisi ollut paljon järkevämpää yhdistää Teurastamohygienia jo kolmosvuoden Lihantarkastukseen, sillä ainakin itsestäni tämä tuntui nyt todella irralliselta kurssilta kaiken eläinten hoitoon liittyvän kliinisen opetuksen keskellä ja toisaalta hyvin pitkälti näitä samoja asioita jo käsiteltiinkin Lihantarkastus-kurssin aikana. Ajallisesti Teurastamohygienian sijoittaminen esimerkiksi Lihantarkastuksen jatkoksi tuskin olisi onnistunut niin lähellä joulua, joten siinä sitä sitten istuttiin toukokuun lopun viimeisiä aamupäiviä kiltisti luennolla ja iltapäiviä labratöitä pareittain tehden. Luennoilla vaadittiin läsnäoloa 4/5:stä luennosta ja labratöissä riitti, jos edes toinen parista tuli suorittamaan kunkin päivän jatkotoimenpiteet. Kurssin ja labratöiden johdantoluennot olivat pakollisia kaikille, samoin labratöiden loppuyhteenveto. Ryhmätyöllä kurssin suorittaneille ryhmätyön purkutilaisuus oli myös pakollinen.

Luennot olivat sinänsä ihan mielenkiintoisia ja oli erityisen kiva, että eri osa-alueiden asiantuntijat olivat luennoimassa oman työnsä puolesta tutuista aihepiireistä. Luentoja oli aamupäivisin klo 9 alkaen muutaman tunnin ajan. Puhuimme elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmistä, vaaroista ja riskeistä, HACCP:sta (eli ns. ennaltaehkäisevästä ongelmakohtien tunnistamisesta) ja kriittisistä kontrollipisteistä nimenomaan teurastamoissa, teurastamoiden omavalvonnan vaatimuksista (jotka perustuvat lakeihin), keskustelua herättäneestä luomutuotannosta ja lainsäädännöstä sen suhteen, teurastamoiden hyväksymisvaatimuksista ja valvonnasta, elintarvikevalvonnan Oiva-järjestelmästä, sivutuotteista ja TSE-riskiaineksesta, laitosvalvonnan haasteista eläinlääkärien näkökulmasta sekä vientilaitosten moninaisista vaatimuksista ennen niiden hyväksymistä. Paljon tärkeää asiaa elintarviketurvallisuuden kannalta ja paljon taas tuttuja lakipykäliä, joista ainakin osa voi tulla esimerkiksi kunnaneläinlääkärin työssäkin vastaan. Tämä oli varmaankin pienenpieni pintaraapaisu siitä, mitä kaikkea kutosvuosi mm. elintarvikehygienian parissa tuo tullessaan.

Ihanan keväinen Viikki

Labratöissä tutkittiin prosessihygienianäytteistä enterobakteerien, aerobisten mikrobien sekä salmonellan esiintymistä, siipikarjan ruhojen pintahygieniaa kampylobakteerien määriä tutkimalla ja harjoiteltiin elintarvikelaitosten prosessipintojen puhtauden tutkimista halutuista kohteista erilaisin menetelmin. Tyypillisesti prosessipintojen puhtautta on tutkittu joka vuosi esimerkiksi Kuopion (EKY:n kerhohuone) tiskirätistä, vessojen ovenkahvoista ja Unicafen linjastosta huolestuttavin tuloksin... Labratöihin ei joka päivä kulunut kovin paljon aikaa ja tehokkaimmin labroista selvisikin lukemalla etukäteen töihin liittyvät ohjeet. Muilta kursseilta tuttuun tapaan labroissa toimittiin hyvinkin omatoimisesti ja itsenäisesti edeten ohjeiden mukaan näytteiden tutkimisessa. Aamupäivän luentojen jälkeen ohjelmassa oli tunnin lounastauko, jonka jälkeen (tai ennen) pääsi aika joustavalla aikataululla laboratorioon jatkamaan töitään, vaikka virallisesti labrojen pitikin alkaa vasta klo 13. Viimeisellä labrakerralla käytiin läpi eri ryhmien tuloksia ja keskusteltiin tulosten perusteella mahdollisista toimenpiteistä kyseisessä elintarvikelaitoksessa. Labratyöt ovat kyllä aina hauskoja, vaikka tähän mennessä osa normaaliin labratyöskentelyyn liittyvistä asioista olikin jo vähän ehtinyt unohtua.

Ryhmätyö toteutettiin noin 3-4 hengen ryhmissä tekemällä tietystä aiheesta posteri tietokoneella. Aiheita oli 10 ja useimpiin aiheisiin saatiin kaksi eri ryhmää, joista toinen arvottiin esittämään ryhmän posteri esityspäivänä ja toinen sai toimia opponoivana ryhmänä. Kaikkien piti siis tehdä ja palauttaa posteri joka tapauksessa, esitti sitä tai ei. Osa aiheista oli samoja tai ainakin lähes samoja kuin Lihantarkastuksessa, joten osittain tässä työssä oli mahdollisuus päästä aika helpollakin. Paljon hyvää kertausta niin Lihantarkastuksen kuin Teurastamohygieniankin luennoista. Ja mikä tärkeintä, ei tarvinnut tehdä sitä tenttiä.


Kuten Lihantarkastukseen, myös Teurastamohygieniaan liittyy oma harjoittelunsa (Teurastamovalvontaan painottuva tarkastuseläinlääkäriharjoittelu), joka suoritetaan klinikkavuoden aikana viikon mittaisella jaksolla joko teurastamolla tai aluehallintovirastossa. Tästä lisää sitten joskus klinikkavuoden postauksissa.