Joululoma on vihdoin koittanut ja hetkeksi saa unohtaa kaiken opiskeluun liittyvän (paitsi ehkä jos pitää miettiä vaihtoonlähtöä, rästitenttejä, harjoitteluja, OSCE:a tai kandikesän työpaikkaa)! Parhaani mukaan yritän itse ainakin ottaa rennosti tai ehkä omassa tapauksessani edes vähän rennommin, sillä stressitaso on kieltämättä taas välillä tuntunut olevan aika korkealla. En ole onneksi yksin ajatusteni kanssa, sillä yhden jos toisenkin suusta on kuultu erilaisista painajaisista tai muuten kummallisista unista eläimiin liittyen. Sen verran uhrasin loman alustani aikaa blogille, että naputtelin jokusen ajastetun postauksenkin. Tulee vihdoin vähitellen tuo nelosvuosikin sitten käsiteltyä ja voin seuraavaksi alkaa käsitellä klinikkavuoden kokemuksia. Tässäpä kuitenkin vielä jatkoa tuotantoeläimistä:
Sikaosuudessa kerrattiin ensin sikojen tutkimista, Suomen sikatautitilannetta, eri sikaryhmien (pikkuporsaat, vieroitetut porsaat, lihasiat, karjut ja emakot) tyypillisimpiä sairauksia, ruokintaa ja muita erityispiirteitä. Seuraavilla luennoilla käytiin läpi sikalan terveydenhuoltoon liittyviä asioita, eri elinryhmiin sekä aineenvaihduntaan liittyviä sairauksia, sikojen lääkityksen erityispiirteitä, myös sikojen kivunhoitoa ja anestesiavaihtoehtoja. Oma luentonsa oli myös minisioista, ja tämän perusteella (ja myös Saarella tähän mennessä tehtyjen havaintojen perusteella) harkitsin vakavasti hyvien kuulosuojainten ostamista. Sikaosuuteen kuului myös vapaaehtoisia sikatehtäviä, joiden tekemiseen oli varattu muutamana iltapäivänä aikaa. Vapaaehtoisuudesta huolimatta tehtävät olivat ainakin omasta mielestäni erittäin hyviä ja varmasti tarpeellisia sikapraktiikassa ja tehtävien purku toteutettiin keskustellen ja käytännön näkökulmia hyvin huomioiden.
Hengitysteihin liittyen dissektiosalilla pidettiin yksi pakollinen iltapäivädemo, jossa tutkailtiin teurastamolta saatuja sikojen keuhkoja ja niistä löytyneitä patologisia muutoksia aiemmin luennoilla läpikäytyjen sairauksien perusteella. Vuosikurssi oli jaettu neljään osaan ja kukin ryhmä oli salilla noin 1,5 h. Toinen pakollinen läsnäolo oli meille järjestetty tehtävärata, jossa kävimme 10 sikoihin liittyvää rastia läpi. Rasteilla käsiteltiin sikojen lääkintää ja siinä käytettäviä välineitä sekä lääkkeitä, näytteenottoa erilaisissa tilanteissa ja näytteiden pakkaamista jatkotutkimuksiin lähettämistä varten, nivustyräleikkauksen anestesiasuunnitelmaa, emakon nesteytystä ja automaattiruiskujen anatomiaa. Kolmannella läsnäoloa vaatineella kerralla käytiin läpi etukäteen tekemiämme virtuaaliseen sikalaan liittyneitä terveydenhuoltotehtäviä. Virtuaalisikala oli siis meille harjoituksia varten useammasta oikeasta sikalasta "rakennettu" sikala, jossa pääsimme seikkailemaan omilla tietokoneillamme vähän samaan tapaan kuin oikeassa sikalassa oikealla terveydenhuoltokäynnillä olisimme kulkeneet. Täydellinen se ei ollut ja aikaa tehtävien tekemiseen ja oikeiden kohtien löytämiseen sai kyllä kulumaan enemmän kuin olisi alkuun voinut kuvitella, mutta hyödyllinen harjoitus silti. Virtuaalisikalasta saatujen tietojen perusteella piti täyttää sekä Sikava-terveydenhuoltokäynti-raportti että tehdä Sikava-terveydenhuoltosuunnitelma.
Märehtijöiden osuus alkoi heti aamupäivällä olleen sikatentin jälkeen, mutta onneksi kevyellä infotilaisuudella ja ryhmätehtävien ohjeistuksella. Ryhmätehtävässä vuosikurssi oli jaettu 8 ryhmään, joilla kullakin oli oma tehtävänantonsa. Kaikkien tuli tehdä aiheestaan jonkinlainen posteri tai muu esitys, joka käytiin läpi erillisessä purkutilaisuudessa muutaman päivän päästä aiemmilta vuosilta tuttuun posterikävelytyyliin ryhmissä kiertäen. Lisäksi aiheesta piti tehdä noin sivun mittainen yhteenveto muille jaettavaksi. Tehtävien aiheet käsittelivät naudan neurologista tutkimusta, mahojen anatomiaa niin pötsin kuin juoksutusmahankin kannalta, pötsin liikkeitä ja pötsinäytteen ottoa, ketoosia, typpimetaboliaa sekä lehmän ruokintaa ja ne olivat hyvää kertausta ja mieliinpalauttelua aiemmilta kursseilta.
Varsinaiset luennot käsittelivät kaikkea mahdollista naudoista luennoijasta riippuen joko hyvin kansantajuisesti tai sitten paljon mystisiä lyhenteitä sisältäen. Aika hyvin meille painotettiin niitä asioita, jotka oikeasti nautapraktiikassa ovat tärkeitä ja mitkä ovat "hifistelyä". Läpi käytiin eri elinten ja elinryhmien sairauksia, aineenvaihduntaa, ontumista ja sorkkien hoitoa sairauksineen, tarttuvia tauteja, märehtijöiden sedaatiota ja anestesiaa, yleisimpiä leikkauksia, nautojen terveydenhuoltoa, tuotantoeläinten sairauksiin liittyviä taloudellisia asioita sekä tautisaneerauksia. Nautoihin liittyen sai tehdä myös vapaaehtoisia (mutta erittäin hyödyllisiä) case-tehtäviä, joita käytiin läpi parina iltapäivänä. Vasikkaripulit opiskeltiin osittain omatoimisesti parin casen ja etukäteen jaetun materiaalin perusteella läpi ja näistä caseista keskusteltiin vielä vasikkaluennon alussa. Yksi aamupäivä käytettiin pureutuen ruokintaan ja säilörehuanalyyseihin. Terveydenhuoltoon liittyen piti palauttaa tehtäviä, joissa tuli arvioida parin tilan terveydenhuoltoraportteja ja kommentoida paria navettapiirrustusta. Navettapiirrustuksia, rakennussuosituksia ja erilaisia ratkaisuja läpikäydessä muodostui jonkinlainen käsitys siitä, millaiset asiat ovat oikeasti hyviä eläinten kannalta ja millaiset eivät. Uusia navettoja ja miksei tietysti muitakin eläinsuojia rakentavien ihmisten toivoisi keskustelevan suunnitelmista ja/tai näyttävän piirrustuksia eläinlääkärillekin jo suunnitteluvaiheessa uusien näkökulmien saamiseksi ja suurempien suunnittelulapsusten välttämiseksi.
 |
| Tästä kuvasta voi huomata sen, miten lähellä "naula" lehmän pötsissä/verkkomahassa onkaan sydäntä. Kuva Body Worlds - Animal inside out -näyttelystä. |
Sekä sika- että märehtijäosuudessa useat case-tehtävät ja käytännönläheisyys olivat valtavien tietopakettien pelastus ja auttoivat asioiden oppimisessa huomattavasti. Tähän mennessä Saarella kliinisessä työssä vastaan tulleet potilaat on ollut aika helppo yhdistää aiemmin luennoilla läpikäytyihin asioihin. Pakko myöntää silti, että aiemmin keväällä olleen Lisääntymistieteen luentojen asiat olivat osittain jo päässeet unohtumaan ennen tämän märehtijäkurssin loppua (siis ehkä parissa-kolmessa kuukaudessa...). Onneksi lisääntymiseen liittyviä asioita on tullut tähän mennessä joka Saaren jaksolla vastaan, joten niitäkin on saanut hyvin palauteltua mieleen.
Märehtijätentti on ilmeisesti perinteisesti ollut jossain määrin pelätty tentti, sillä aiempina vuosina läpipääsyprosentti ei ole ollut kovin suuri. Meidän vuosikurssilta noin 3/4 pääsi ensimmäisessä tentissä kurssista läpi. Oma ja monien muidenkin kurssikavereiden ajatus tästä on ehkä kurssin haastavuuden sijaan kurssin ajoitus myöhään keväällä, kun takana on jo pitkä ja rankka opiskeluvuosi ja motivaatio istua lukemassa tenttiin ei ole enää kovin suuri. Tätäkin asiaa yritetään uuden lakanan perusteella jo seuraavana keväänä ratkaista muokkaamalla tuotantoeläinblokin luentojärjestystä. Uusintoja toki aina järjestetään, mutta klinikkavuonna tulisi kaikkien nelosvuodenkin tenttien olla suoritettu jouluun mennessä, tai klinikkavuosi voi katketa kesken kaiken. Uusintoihin lukeminen voi olla aika haastavaa muutenkin hektisen klinikkavuoden keskellä, joten suositeltavaa on yrittää läpäistä tentit kertaheitolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti