Tulevaisuuden tuotantoeläinlääkärit 1/2

Keväästä tuntuu jälleen olevan ikuisuus ja toinen rotaatiokin on jo yli puolivälissä. Tähän vuodenaikaan pimeys vain lisääntyy ja päivien valoisat osuudet jäävät sairaalan sisätiloissa touhutessa lähes näkemättä. Saaren jaksoilla pääsee autossa istuen näkemään edes tasaisen harmaan pilvimassan verhoamaa taivasta, samoin ehkä Hevossairaalassa tai Pieneläinsairaalassa ontumatutkimuksia ulkona tehtäessä. Jaksaminen alkaa olla taas koetuksella, mutta onneksi päivien sisältö on ollut sentään lähes poikkeuksetta mielenkiintoista ja inspiroivaa. Aikaa ottaisin lisää jokaiseen vuorokauteen, jos sitä jostain vain saisin.

Maalis-huhtikuun taitteessa heti Lisääntymistieteen tentin jälkeen alkoi puurtaminen Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen parissa. Tämä kokonaisuus piti sisällään Siipikarjan, kalojen, turkiseläinten ja mehiläisten terveyden ja sairaanhoidon, Sikojen terveyden ja sairaanhoidon sekä Märehtijöiden terveyden ja sairaanhoidon. Kirjoittelen näistä taas pari erillistä postausta, että saan joskus jotain julkaistuakin.

Ensimmäisestä osuudesta eli turkis- ja riistaeläimiä, mehiläisiä, siipikarjaa sekä kaloja koskevista luennoista pääsi läpi osallistumalla 70 %:iin luennoista (luentoja yhteensä 4 päivänä) ja  kirjoittamalla kustakin aihealueesta mielestään kolme tärkeintä asiaa ja palauttamalla tämän teoksen, mutta myös tenttiminen oli mahdollista. Sikaosuudessa luennot olivat pääsääntöisesti vapaaehtoisia, mutta parina iltapäivänä oli pakollisia demoja tai harjoitustehtäviä sekä yhtenä aamupäivänä pakollinen tehtävien purkutilaisuus. Märehtijäosuuden luennot olivat myös vapaaehtoisia, mutta muutama tehtävien tekemiseen tai purkuun käytetty iltapäivä oli pakollinen. Sika- ja märehtijäosuudesta oli omat tenttinsä, sikatentti heti pariviikkoisen sikaosuuden päätteeksi ja märehtijätentti neliviikkoisen märehtijäosuuden lopuksi.

Pimeyden keskellä on ihana muistella mennyttä kesää, melkein yhtä vihreäähän ulkona yhä on.

Opinto-oppaamme on nykyisin (ja on ollut kyllä jo tovin...) enää Weboodin syövereissä, eikä Kliinistä tuotantoeläinlääketiedettä koskevia osaamistavoitteita ollut siellä listattuna. Tässä joskus aiemmin tallentamani opinto-oppaan tavoitteet Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidolle (sisältö lienee pääpiirteissään vuodesta toiseen aika sama ja ainakin näistä asioista meille luennoilla puhuttiin):

Opiskelija

• osaa selostaa tuotantoeläinten yleistutkimuksen kulun ja kertoa normaaliarvot 

• osaa nimetä sairauden tyypillisten oireiden ja löydösten perusteella 

• osaa listata tavallisimpien sairauksien oireet, tutkimusmenetelmät ja hoitovaihtoehdot, sekä kertoa hoitojen farmakologiset perusteet 

• osaa selittää tavallisimpien sairauksien etiologian, patogeneesin ja ehkäisymenetelmät 

• hallitsee ja osaa kertoa tavallisimpien kirurgisten toimenpiteiden kulun 

• osaa havainnoida eläimiä, tuotantoympäristöä ja erilaisia raportteja, tehden niistä johtopäätöksiä yksilö- ja karjatasolla 

• osaa selittää kansallisen eläinten terveydenhuoltotyön tavoitteet ja työvälineet 

• osaa yhdistää kliiniset sairaudet laajempaan kokonaisuuteen ja neuvoa ennaltaehkäisyssä sekä osaa tehdä Naseva- ja Sikava-käynnin

Ensimmäinen luentomme käsitteli turkiseläinten sairauksia. Kertasimme turkiseläinten tuotantokiertoa, eri lajeja ja niiden värimuunnoksia ja kävimme läpi eri lajien tyypillisiä sairauksia. Kuten usein sioilla, myös turkiseläimillä hoidot ovat pääosin massalääkityksiä isoille eläinryhmille. Turkiseläintilat sijaitsevat maantieteellisesti pääsääntöisesti Pohjanmaalla, joten jokaiselle meistäkään ei välttämättä tule kovin paljon turkiseläimiä uralla vastaan. Kuten mitä tahansa muutakin eläintä, myös turkiseläimiä eläinlääkärin on osattava hoitaa riippumatta siitä, mitä itse kyseisestä elinkeinosta ajattelee. Riistaeläinten luennolla puhuimme Suomen merkittävimmistä riistaeläimistä, niiden määristä, ilmastonmuutoksen vaikutuksesta niiden elinolosuhteisiin, tärkeimmistä taudeista varsinkin eläinlääkärien roolin kannalta sekä hieman myös luonnonvaraisten eläinten hoitamisesta.

Kuva minkeistä eräältä EKY:n järjestämältä turkistarha-exculta, jossa kuvaaminen oli sallittua.

Mehiläisten ihmeelliseen maailmaan meitä opasti peräti kokonaisen päivän verran myös eläinlääkärinä toimiva mehiläishoitaja. Kävimme läpi mehiläisen, ampiaisen, kimalaisen ja erakkomehiläisen eroja, mehiläisyhteiskuntaa ja sen toimintaa, pesän hoitamista sekä mehiläisen vuosikiertoa. Ennen lounastaukoa kävimme vielä kyseisen eläinlääkärin autolla tutkimassa kaikenlaisia mehiläistenhoidossa käytettäviä välineitä, kuten pieniä kirjekuoreen mahtuvia muovikoteloita, joilla mehiläisemoja voi kätevästi lähettää postin mukana ympäri Suomea. Iltapäivällä jatkoimme mm. mehiläistauteihin tutustumista. Tunnetuin ja myöskin merkittävin mehiläistauti on esikotelomätä, joka voi tulla ainakin virkaeläinlääkäreinä toimiville vastaan. Mehiläispäivä oli mielenkiitoinen ja tarpeellinen, sillä aika harva kai osaa ajatellakaan, että myös mehiläiset voivat kuulua eläinlääkärin laajaan lajikirjoon!

Siipikarjasta luennoitiin kaksi aamupäivää. Kävimme läpi tuhat ja yksi eri siipikarjatautia, joilla lähes kaikilla on joku useimmiten englanninkieliseen nimeen perustuva, tyypillisesti kolmikirjaiminen lyhenne ja nämä kaikki lyhenteet oireineen olisi sitten hyvä hallita keskusteltaessa toisten eläinlääkärien ja tuottajien kanssa. Puhuimme siipikarjan terveydenhuollosta, tuotantorakenteesta, valvonnasta, erilaisista tilakäynneistä, ongelmanselvittelystä sekä tautisuojautumisen tärkeydestä tiloilla. Onneksi olemme päässeet harjoittelemaan lintujen avausta jo kolmannen vuoden Broilerpäivämme aikana, sillä ruumiinavauksia hyvin todennäköisesti pääsee tekemään siipikarjatilalle eläinlääkärinä eksyessään. Ongelmanselvityskäynneillä ruumiinavauksista voi paljastua vaikka mitä hyödyllistä ja mahdollisiin jatkotutkimuksiin tarvittavia näytteitä esimerkiksi elimistä voi olla helpompi lähettää eteenpäin kuin kokonaisten lintujen ruhoja.

Strutsin luuranko, kuva Body Worlds - Animal inside out -näyttelystä.

Kalaluentoja oli kahden iltapäivän verran ja niissä aluksi ensin kertailtiin kalanviljelyn perusteita. Kalanviljelylaitokset näytteenottoineen voivat tulla jo kandikesänä tutuksi sopivalle alueelle töihin osuessaan. Siipikarjan tavoin kaloillakin on liuta tautilyhenteitä, jotka olisi hyvä osata ja myös kaloilla ruumiinavauksista voi olla apua ongelmatilanteita ratkottaessa. Jos ei kovin monesti ole kaloja elämänsä aikana esimerkiksi perannut, kannattanee vilkaista edes pikaisesti kalojen anatomiaa jostain ennen ruumiinavauksen suorittamista, ettei kalanviljelijöiden edessä päästele kovin montaa sammakkoa suustaan. Kalojen elinympäristön eli veden takia monet taudit leviävät helposti. Sairaan kalan erottamiseksi terveistä on oleellista ymmärtää, miten terve kala käyttäytyy ja mikä on epänormaalia käyttäytymistä. Onneksi Suomessa on muutamia Eviran kala-asiantuntijoita, joille voi soittaa kun sormi menee suuhun ja oma kalaosaaminen loppuu kesken.


Sikojen ja märehtijöiden osuuteen palailen taas ehtiessäni. Sitä ennen (ja tulevaisuudessakin) suosittelen seuraamaan todennäköisesti vähän tiiviimmin päivittyviä vuosikurssimme Mysteerikandien kandikuulumisia Yliopistollisen Eläinsairaalan Facebookista. Näistä kuulumisista löydän itsekin hyvinkin tuttuja ajatuksia tämän vuoden sisällään pitämästä arjesta.. ;)