Klinikkavuosi: Pieneläinsairaalan yleispoliklinikka

Pieneläinsairaalan yleispoliklinikalla eli polilla vietetään klinikkavuoden aikana kaksi viikon mittaista jaksoa, jotka on sijoiteltu eri rotaatioihin. Välissä voi siis hyvinkin olla useampikin kuukausi, helposti puoli vuottakin. Polilla ollaan pääsääntöisesti klinikkavuoden pienryhmissä, eli noin 3-4 henkeä kerrallaan. Opiskelijat jakautuvat päivittäin polin ajanvarauspotilaisiin, tehohoitoyksikköön sekä päivystyspotilaisiin ja jokaisella viikolla on huolehdittava siitä, että on kaikkiin näihin vähintään kerran osallistunut. Jako kannattaa sopia jo edellisenä päivänä, jotta ajanvarauspotilaista vastaavat kandit voivat jakaa keskenään tulevan päivän potilaat ja perehtyä mahdollisesti etukäteen niiden taustaan ja hoitoon.

Polipäivät alkavat aina klo 8.00, jolloin myös yöpäivystäjien vuoro loppuu. Jos yön aikana on jäänyt päivystyspotilaita sisään polille, yöpäivystäjät (tai joskus eläinlääkäri) briiffaavat päivävuoroon jäävän kandin ajantasalle potilaista ennen kotiinlähtöään. Päivä loppuu klo 16, jolloin sama briiffaus toimii toisin päin: yöksi päivystämään tuleville kandeille kerrotaan polille sisään jääneistä potilaista. Toisaalta jos ajanvarauspotilaista joku on kesken, myös niiden tilanteesta kerrotaan päivystäville kandeille, jos ei itse pysty/halua jäädä klo 16 jälkeen potilasta hoitamaan loppuun. Tämän suhteen kannattaa olla välillä itsekäs, sillä vaikka ajattelee hoitavansa jonkun potilaan loppuun, kun "ei tässä niin kauan kuitenkaan mene", huomaakin, että kello on yhtäkkiä 18, potilas on vieläkin kesken, nälkä alkaa kurnia mahassa ja kotiinkin olisi kiva päästä ennen seuraavana aamuna alusta alkavaa rumbaa.

Ajanvarauspotilaat ovat polilla käytännössä melkein mitä vaan perustoimenpiteitä vaativia potilaita ja välillä vähän muutakin. Rokotukset, passiasiat, pienet kontrollikäynnit (esim. virtsa- tai verinäytteet), pienet haavat, akuutit korvaoireilut ja eutanasiat ovat aika peruspotilaita. Monesti yleispolille on sisätautiosaston kiireisyyden vuoksi varattu aika myös vaativammillekin ja enemmän aikaa vaativille potilaille, mikä tietysti vähän valitettavasti usein sotkee koko päivän aikataulun, koska potilas kuitenkin halutaan tutkia ja hoitaa kunnolla. Kandit ottavat itse potilaita sisään ja tutkivat niitä, keskustelevat tutkimus- ja hoitosuunnitelmasta ajanvarauspotilaista vastaavan eläinlääkärin kanssa, ottavat näytteitä ja tekevät tutkimuksia tarvittaessa yhdessä eläinlääkärin kanssa, mahdollisuuksien mukaan antavat itse hoidon ja pyrkivät kirjoittamaan ainakin osan potilaan papereista valmiiksi. Välillä joutuu odottelemaan potilaansa asian etenemistä, jos samalla eläinlääkärillä on parikin kandia ja pari potilasta samanaikaisesti, mutta ne ajat voi tehokkaasti hyödyntää papereiden tai vaikka mustan vihkon parissa.

Päivystyspotilaat otetaan päivänkin aikana vastaan kiireellisyysjärjestyksessä ilman ajanvarausta. Ihan niinkuin yöpäivystyksissäkin, myös päivällä vastaan voi tulla aivan mitä vaan: akuutteja ripuleita ja oksenteluja, traumoja, pyometroja, torsioita, myrkytyksiä, neurologisia kohtauksia ja vaikka mitä muuta. Ne hoidetaan samalla periaatteella kuin muutkin potilaat, eli kandi toimii yhteistyössä päivystävän eläinlääkärin kanssa. Osa päivystyspotilaista saattaa jäädä polille tai teholle sisään, mikäli kyse on yhtään vakavammasta tapauksesta ja ne kotiutetaan sitten kun potilaan vointi sen sallii.

Tehohoitoyksikössä kandi seuraa tehon eläinlääkäriä ja toimii tämän ohjeiden mukaisesti tehohoitopotilaiden kanssa. Tehoyksikkö on toisella puolella rakennusta kuin yleispoli, joten teholla ei juuri ehdi tai pysty seuraamaan muita kuin tehon potilaita (paitsi ehkä jos on hiljaisempaa). Teholla on tarkoitus käydä läpi eläinlääkärin kanssa vähintään nestehoidon perusteet, mutta tottakai monien sairauksien hoito tulee potilaita hoitaessa kerrattua. Lääkityksiä, veri- ja virtsanäytteiden ottoa, potilaiden ulkoilutuksia ja tutkimustoimenpiteisiin kuljettelua tulee ainakin teholla paljon vastaan. Teholla voi nähdä monenlaisia potilaita, esimerkiksi haastavasta leikkauksesta toipuvia tai todella heikossa kunnossa olevia potilaita ja parasta on tietenkin nähdä näiden potilaiden voinnin vähitellen kohentuvan. Tehovuoron aikana pitäisi seurata tarkemmin yhden tai kahden potilaan hoitoa, mistä tietysti oppii yleensä kaikista eniten. Kiireestä ja ruuhkasta riippuen olen ainakin itse tehnyt sitä mitä on pyydetty tekemään ja missä kandista on ollut eniten hyötyä.

Yleispolin jaksot ovat sitä eläinlääkärin työn "peruskauraa" eli näitä samoja potilaita tulee jatkossakin päivittäin meille vastaan. Vähitellen tietyt toimenpiteet ja vastaanottokäynnin normaali kaava alkavat sujua jonkinlaisella rutiinilla. Polilla tosiaan on kannattanut alusta saakka kirjata mustaan vihkoon niitä vaadittua 40 potilastapausta, joista aiemmin mainitsinkin. Välillä polipäivät ovat niin kiireisiä, ettei omistakaan potilaista ehdi muodostaa päässään kunnollista kokonaiskuvaa, mutta oleellisimpien asioiden kirjaaminen vihkoon auttaa ainakin itseäni tässä.