lauantai 5. joulukuuta 2020

Isoveli valvoo


Viimeisimpien pakollisten opintojen joukkoon kuului parin viikon Ympäristöterveydenhuollon harjoittelu itse hankitussa harjoittelupaikassa. Käytännössä tämä tarkoitti siis jonkun kunnan tai kuntayhtymän valvontayksikköä. Ajallisesti harjoittelun sai suorittaa, kunhan Elintarvikehygienian ja Ympäristöterveyden kokonaisuudet oli käyty läpi, mutta tenttejä ei vielä ollut tarvinnut läpäistä. Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön ja valvonnan luennoilla käyminen ennen harjoitteluajankohtaa varmasti ainakin itselläni helpotti harjoittelun suorittamista. Haasteellista harjoittelun suorittamisesta teki meidän vuosikurssimme osalta keväinen korona-epidemia, kun osa harjoittelupaikoista päätti sulkea ovensa jopa kokonaan ja osa siirtyi täysin "etäharjoitteluun". Koska harjoittelu kuitenkin oli pakollista valmistumisemme kannalta, vaihtoehtoisiakin tapoja selvitettiin harjoittelun toteuttamiseksi. 

Ympäristöterveydenhuollon oppimistavoitteista kerrotaan näin:

Opiskelija perehtyy ympäristöterveydenhuollon keskeisten tehtävien käytännön suorittamiseen sekä siihen liittyvään lainsäädäntöön.

Opiskelija
  • osaa suorittaa ympäristöterveydenhuoltoon liittyviä erityyppisiä valvontatehtäviä käytännössä
  • tuntee käytännössä kunnallisen päätöksentekoprosessin
  • hahmottaa ympäristöterveydenhuollon toimintakentän ja eläinlääkärin roolin siinä 
 
Harjoittelun sai suorittaa yhdessä tai useammakin osassa tai jopa parissa eri paikassakin, ja jopa yksittäinen poissaolopäivä ilman korvausvaatimusta sallittiin. Kovin vaihtelevia käytäntöjä tuntui olevan eri harjoittelupaikoissa, myös jo ennen koronarajoituksia. Toisissa paikoissa pääsi hyvinkin paljon osallistumaan eri tarkastuksille, toisissa puolestaan harjoittelu oli pääasiassa papereiden pyörittelyä, eli esimerkiksi vanhojen päätösten läpikäymistä. Koronan seurauksena monella etäharjoittelu aiheutti itseasiassa huomattavasti enemmän työtä kuin varsinainen harjoittelu tarkastuskäynteineen olisi aiheuttanut. 


Viikki, kevät 2020

Harjoittelusta piti tehdä harjoittelupäiväkirja, johon annettiin jälleen tarkat ohjeet etukäteen perehdyttäväksi. Päivittäin piti kirjata tiettyjä asioita ja listata lainsäädäntöä, joka kyseisen harjoittelupäivän aiheisiin liittyi. Koin ainakin itse helpoimmaksi tavaksi kirjoittaa harjoittelupäiväkirjaa aina päivittäin hahmotellen edes nopeasti tiettyjä asioita, koska harjoittelun edetessä asiat vain unohtuivat helposti. Ja varsinkin kun oli useampia tarkastuskäyntejä, oli helpompi pysyä kärryillä siitä, mikä käynti oli milloinkin ja mihin lakipykälään sen käynnin asiat liittyivätkään.

Omassa harjoittelussani pääsin mielestäni aika hyvin mukaan tarkastuskäynneille niin valvontaeläinlääkärin kuin terveystarkastajienkin kanssa. Teimme eläinsuojeluvalvontaan liittyviä käyntejä, terveydensuojeluvalvontaa ja elintarvikehygieniaan liittyviä käyntejä, mm. Oiva-tarkastuksia aika monipuolisesti ja luonnollisesti näihin liittyvien papereiden täyttäminen ja lueskelu auttoi jälleen ymmärtämään päätöksentekoprosessia paljon paremmin kuin pelkät luennot aiheesta. Oiva-tarkastuksissa käytettävä lomakepohja on itseasiassa todella hyödyllinen tukimateriaali tarkastuksien aikana ainakin näin vasta-alkajalle ja toivoisin jotain samantyyppistä käytettäväksi eläinsuojeluvalvontaankin. Jonkinlaisen tarkastuslistan avulla muistaisi tarkistaa kaikki oleelliset asiat, eikä joku yksittäinen kohta unohtuisi kovin helposti. Toki eläinsuojelupuolella oma substanssiosaamiseni on ehkä kuitenkin aika paljon paremmalla tolalla kuin elintarvikehygienian, joten todennäköisesti kovin pitkään ei sellaista tukilistaa tarvitsisi uran aikana käyttää. 

Harjoittelu oli aika mukavaa, ja pidin siitä, että tarkastajat antoivat minunkin harjoittelijana pohtia ja tehdä asioita itsenäisesti jopa tarkastuksilla, vaikken toki kaikkea osannutkaan. Vaikka en ehkä koekaan mitään valvontapuolta ainakaan toistaiseksi itseäni erityisesti kiinnostavana osa-alueena, oli kuitenkin hienoa nähdä näitä työnsä hallitsevia ammattilaisia työssään. Päivät eivät olleet mitään täysiä 8-tuntisia pakkopullarutistuksia, vaan yleensä pääsin hyvin ajoissa lähtemään kotiinkin (naputtelemaan sitä harjoittelupäiväkirjaa). Ihmiset olivat mukavia, vaikka monenlaisia kommentteja suhtautumisesta eläinlääkäriopiskelijoihin olenkin joiltakin vuosikurssilaisistamme kuullut. Ehkä tämän harjoittelun myötä tuli kuitenkin hieman rohkeampi ja avoimempi mieli työstä valvonnan parissa, mikäli sille tielle joskus päättäisin eksyä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti