Kolmas opiskeluvuosi eläinlääkiksessä viimeisteiltiin röntgen- ja ultraäänikuvien tulkintaa opiskelemalla ja palauttelemalla mieleen lukion fysiikan säteilyyn liityviä periaatteita. Diagnostisen kuvantamisen perusteissa käytiin läpi erilaisisia eläinlääkinnän ja diagnostiikan kannalta merkityksellisiä kuvantamismenetelmiä, kuten röntgen-, ultraääni-, tietokonetomografia- (TT-) ja magneettikuvausta (MK). Eniten näistä tulee varmasti käytettyä röntgen- ja ultraäänikuvausta, mutta TT:llä ja MK:lla voidaan saavuttaa tietyissä tilanteissa etua verrattuna näihin tavanomaisempiin kuvausmenetelmiin. Osalle vuosikurssistamme kuvausmenetelmät ja kuvien tulkinta olivat tutumpia töiden tai harrastusten takia, osalle nämä olivat melkein ensimmäisiä vastaan tulleita kuvia. Röntgenkuvia on ainakin joillakin anatomian kursseilla nähty ohimennen, mutta aika vähän niitä vielä toistaiseksi on koulutuksessamme käsitelty. Tämä kurssi oli paitsi erittäin mielenkiintoinen, myös erittäin tarpeellinen. Kurssilla luennoi pääsääntöisesti Anu Lappalainen, joka myös lausuu Kennelliitossa röntgenkuvia. Vuosien kokemuksen ja ammattitaidon tarjoama opetus on aina etuoikeus, josta ainakin itse olen todella kiitollinen.
Diagnostisen kuvantamisen perusteiden tavoitteista kerrotaan opinto-oppaassa näin:
Opiskelija
- osaa selittää röntgensäteilyn ja ultraäänen fysikaaliset perusteet ja niiden vaikutukset käytännössä
- tuntee säteilyturvallisen työskentelyn periaatteet eläinröntgentoiminnassa
- osaa ottaa röntgenkuvia turvallisesti
- osaa arvioida röntgenkuvien teknistä laatua
- osaa röntgen- ja ultraäänikuvien tulkinnan perusteet
- osaa ultraäänitutkimuksen perusteet myös käytännössä
- tietää tietokonetomografiatutkimuksen ja magneettikuvauksen käyttöaiheet eläimillä
Kurssi suoritettiin osallistumalla luennoille, joista vähintään 80 %:iin osallistumalla vältti tenttiin joutumisen. Lisäksi pakollista oli ryhmätyö röntgensäteilystä, yksilökohtainen miniposteri röntgensäteen synnystä röntgenkuvan syntymiseen, ryhmätyö ultraäänestä potilastapauksineen, normaaliin röntgenanatomiaan liittyvät Moodle-harjoitukset sekä abdomeniin (vatsaontelo), thoraxiin (rintaontelo) ja luustoon liittyvien potilastapausten ja röntgenkuvien kuvailut, joista kaikilla näistä oli myös omat pakolliset purkutilaisuutensa. Pakollisia olivat myös harjoitukset, joissa harjoiteltiin röntgenkuvien ottamista, ultraäänitutkimusta ja hevosten röntgenkuvien tulkintaa Eläinsairaalassa. Kaikissa tilaisuuksissa kiersi aina nimilista, joten aina piti olla tarkkana, että oli muistanut kuitata itsensä paikallaolevaksi.
Luennoilla käytiin läpi ihan perusteita kuvan muodostumisesta. Röntgensäteet läpäisevät eri kudoksia eri tavoin, joten muodostuvaan kuvaan vaikuttaa paitsi kudoksen koostumus, myös sen paksuus. Röntgenkuvien tulkinnassa on omat haasteensa, jotka tulee huomioida. Kolmiulotteisen rakenteen muuttaminen kaksiulotteiseksi ei aina tee asioista kovin yksiselitteisiä, mutta useammasta suunnasta otettu kuva voi helpottaa tulkintaa. Perusasiat kuvan muodostumisesta on tärkeä ymmärtää, sillä esimerkiksi neste ei näytä samanlaiselta röntgen- ja ultraäänikuvassa. Röntgenkuvassa neste vastaa pehmytkudostiiviyttä ja näkyy siten vaaleanharmaana, kun taas ultraäänikuvassa neste on kaiutonta ainetta ja näkyy mustana. Kaikki musta ei silti ultraäänikuvissa ole nestettä, sillä jokin voimakkaasti heijastava kohde, kuten jotkut vierasesineet, voi aiheuttaa taakseen kaiuttoman alueen, kaikukatveen.
 |
| Hevosen raajan luiden kertausta ennen harjoitusta. |
Muistan ennen tätä kurssia kuulleeni useammankin ylemmän vuosikurssilaisen sanoneen, että tämä on ihan helppo ja kevyt kurssi. Olen vähän eri mieltä, ainakin tänä vuonna meillä oli aika tiivis aikataulu ja jatkuvasti paljon palautettavia asioita. Mutta ehdottomasti koen harjoitukset niiden suuresta määrästä huolimatta erittäin hyödyllisiksi! Seuraaville vuosikursseille kuitenkin vinkiksi, ettei ehkä kannata tunkea kalenteria täyteen töitä ja muuta ohjelmaa tämän kurssin aikana, sillä vaikka pakollisia luentoja tai harjoitustöitä ei yhtenä päivänä olisikaan lukujärjestyksen mukaan paria tuntia enempää, saa aikaa muihin itsenäisesti suoritettaviin tehtäviin kulumaan useamman tunnin päivässä. Puhumattakaan siitä, miten hauska on yrittää sovittaa useamman ihmisen aikatauluja yhteen ryhmätöiden tekemiseksi, jos puolet porukasta on bookannut kalenteriinsa kaikkea muutakin ylimääräistä ja kun väliin tunkee vielä vappukin... Onneksi on Google Docsit ja Slidesit ja vastaavat olemassa.
Röntgensäteilyyn liittyvässä ryhmätyössä oli 6 eri aihetta ja ryhmiä 12 eli kustakin aiheesta tehtiin kaksi esitystä, mutta vuosikurssi oli jaettu puoliksi ja toinen puolikas esitti powerpointinsa toisena päivänä ja toinen puolikas toisena päivänä eli kaikki kuulivat esitykset kaikista kuudesta eri aiheesta. Aiheet käsittelivät röntgensäteiden syntyä, kulkua potilaaseen ja potilaan läpi, röntgenkuvan muodostumista sekä röntgenfilmille että kuvadetektorille ja röntgensäteilyn biologisia vaikutuksia. Näitä ryhmätöitä apuna käyttäen olikin helppo tehdä oma A4-kokoinen miniposteri koko tapahtumaketjusta röntgensäteen synnystä röntgenkuvaan tietokoneen näytöllä. Ultraäänitehtävissä caseja oli myös 6 ja ryhmiä 12 ja kaikki tekivät oman esityksensä, mutta purkutilaisuuksia oli vain yksi yhteinen koko vuosikurssille ja opettaja päätti purkutilaisuudessa kumpi kahdesta ryhmästä esitti oman esityksensä muille. Ultraäänicaset sisälsivät joitakin termiselityksiä tai pieniä kysymyksiä ja ultraäänikuvien tulkintaa anamneeseineen.
Röntgenkuvien tulkintaa harjoiteltiin ensin tunnistamalla normaaleja anatomisia rakenteita abdomeniin ja luustoon liittyvistä kuvista. Näihin Moodle-harjoituksiin sai yllättävän paljon aikaa kulumaan, sillä aika moni tarkka latinankielinen nimi oli jo ehtinyt painua unholaan. Lisäksi ei aina ollut helppoa määrittää miten päin kuva oli otettu, jos sitä ei oltu kerrottu tai kummalla puolella luuta mikäkin kyhmy oli. Itse käytin apuna Dyceä, Königiä, Schalleria ja muutamaa hyvää nettilähdettä rakenteiden määrittämiseksi. Purkutilaisuudessa käytiin paljon hyvää keskustelua kliinisen työn kannalta, mutta aikaa oli varattu ehkä liian vähän suureen kysymystulvaamme nähden. Röntgenkuvien tulkintaa harjoiteltiin tiettyyn anatomiseen alueeseen liittyvien potilastapausten avulla. Kuhunkin alueeseen liittyi neljä casea, joista kaikista piti arvioida kuvan laatua, kuvailla röntgenlöydöksiä, tehdä röntgendiagnoosi sekä mahdolliset differentiaalidiagnoosit ja jatkotutkimusehdotukset. Kuvissa oli kasvaimia luissa tai keuhkoissa, murtumia, nivelrikkoa, vierasesineen aiheuttama tukkeuma suolistossa, mahalaukun torsio, nestettä vatsaontelossa (askites) tai rintaontelossa (hydrothorax), virtsakiviä ja suurentunut eturauhanen (prostata), ilmarinta sekä keuhkotulehdus (bronkopneumonia). Hyvin monenlaisia kuvia, joista käytiin purkutilaisuuksissa paljon keskustelua ja jälleen tuli esiin paljon mielenkiintoisia asioita kliinisen työn kannalta.
 |
| Harjoituspotilaan asettelu kuvattavaksi. |
Röntgenkuvien ottamiseen liittyvässä harjoituksessa pääsimme ottamaan oikean röntgenkuvan Eläinsairaalassa ilmeisesti varta vasten meidän opiskelijoiden käyttöön tarkoitetulta pehmolelulta, jonka sisältä paljastuikin röntgenkuvien perusteella kaikenlaisia hauskoja rakenteita, joita ei normaaleilta potilailta pitäisi löytyä. ;) Harjoittelimme eläimen asettamista oikeaan kuvausasentoon ja suojavarusteiden käyttöä myös pehmolelun avulla ja arvioimme muutamien kuvien laatua ja mahdollisia virheitä. Ultraääniharjoituksessa saimme harjoitella ultraäänitutkimuksen tekemistä oikealla, elävällä eläimellä ja yrittää etsiä vatsaontelosta muutamia elimiä perusanatomiaa muistellen. Epänormaaliuksien tunnistamiseksi on aika oleellista tietää, missä normaalit rakenteet ovat ja miltä ne näyttävät. Hevosröntgenkuvaharjoituksessa katseltiin useita röntgenkuvia hevosten raajoista ja vastailtiin niihin liittyviin kysymyksiin. Oli ihan hyödyllistä kerrata perusanatomia ennen tätäkin harjoitusta, sillä jälleen kerran luiden tuijottaminen röntgenkuvista, joihin ei oltu tehty puolimerkintöjä, oli hieman haasteellista, mutta normaalianatomian muistaminen auttoi hahmottamaan suuntia ja puolia.
Tästä kurssista sai kyllä kattavan paketin vähitellen alkavaa kliinistä työtä ajatellen, vaikka varmasti paljon on opittavaakin. Ihan vielä ei kuvien tulkitseminen suju niin näppärästi kuin vuosia röntgenkuvia tuijotelleilta eläinlääkäreiltä, mutta kuvia oppii katsomaan vain kuvia katsomalla. Tämä oli myös hyvä muistutus siitä, että pitänee ehkä alkaa kertailla vähän anatomiaakin ainakin joiltain osin ennen klinikkaa... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti